Rohkea rokan syö
Rohkeus on uskallus tehdä asioita välittämättä pelosta, kivusta, epävarmuudesta tai vaarasta.
Nämä tunteet konkretisoituivat minulle seistessäni viime viikolla Yllästunturin huipulla. Laskettelusuksieni kärjet osoittivat alaspäin Maailman-cup-rinteen reunalla. Korvissani kaikuivat vai lasteni kannustavat huudot: ”kuka on ekana alhaalla!”. Lasit silmille, sauvoilla hieman vauhtia ja antaa mennä. Rohkeutta on pelätä ja kuitenkin uskaltaa.
Työhistoriani alku UPM:lla sijoittuu 90-luvulle. Tietämykseni ammattiyhdistystoiminnasta oli tuolloin hyvin vähäistä. Koulun penkillä oli selvää ainoastaan opiskelijoiden etuja koskevat asiat, mutta työelämään siirtyessäni olisin kaivannut enemmän tietoa työntekijän asemasta, eduista ja oikeuksista yrityksessä. Paperiliittoon olin toki liittynyt, kun työkaverit siihen kovasti kannustivat kahvipöydässä. Kannustimena liittymiseen tuossa vaiheessa oli päästä ”liiton rahoille” määräaikaisten työsuhteiden välissä.
Rohkealla on kanttia olla rehellinen ja elää ja toimia siten kuin kokee oikeaksi.
Minulla on ollut tapana tuoda rohkeasti esiin omat mielipiteet ja ideat, vaikka monesti uusien haasteiden ja mahdollisuuksien edessä kyseenalaistan helposti omien tietojen ja taitojen riittämättömyyden. Ripaus rohkeutta, aikaansaava asenne sekä kyky kuunnella ja kysyä ovat olleet minulle eteenpäin vieviä voimia päättäessäni lähteä aktiivisesti mukaan osasto 80:n toimintaan. Labran työhuonekunnan puheenjohtajana pääsin osallistumaan silloisen osaston toimikunnan kokouksiin. Aluksi olin kovinkin yllättynyt, kuinka monipuolista osaston toiminta on, ja kuinka suuri merkitys ammattiosastolla on olla tukena työntekijöiden arjessa työpaikalla.
Ilman rohkeutta moni asia jää kokematta ja tekemättä.
Osasto 80:n hallituksen varsinaisena jäsenenä toimiminen on lisännyt entisestään tietämystäni ay-asioista kuten työntekijöiden aseman vahvistamisesta työntekijöihin liittyvien asioiden yhteydessä, etujen valvomisesta, työsuojeluasioista, sekä voimassa olevasta työehtosopimuksen sisällöstä ja sen noudattamisesta työpaikallamme. Itselleni on ollut tärkeää olla aina mukana kuukausittain kokoontuvassa hallituksen kokouksessa, jossa käsittelemme ja teemme päätöksiä meitä kaikkia jäseniä koskevissa tärkeissä asioissa. Suunnittelemme osaston varojen käyttöä, kehitämme vapaa-ajanpaikkojemme Pakarniemen ja Jäkäläporon toimivuutta, suunnittelemme erilaisia tapahtumia ja retkiä jäsenistölle jne.
Kokouksessa on aina työsuojeluvaltuutetun ja pääluottamusmiehen ajankohtaisista asioista kootut katsaukset, jotka olen kokenut erittäin hyödyllisiksi työkaluiksi pysyä ajan tasalla työpaikkaani koskevissa asioissa. Hallituksen tehtävänä on myös toteuttaa tarvittaessa lakisääteiset luottamusmies-ja työsuojeluasiamiesvaalit. Ikäviäkin päätöksiä joudumme välillä tekemään, kuten päättämään mahdollisesta mielenilmauksesta työnantajan toimenpiteitä vastaan. Ammattiosastomme toimii myös linkkinä Paperiliittoon: mm. kevät-ja syyskokouksissa jäsenistöllä on mahdollisuus kuulla ajankohtaista tietoa koskien esim. suunnitteilla olevaa uutta työehtosopimusta, liiton tarjoamia etuja ja koulutusmahdollisuuksia jne. suoraan paikalla olevalta Paperiliiton edustajalta.
Osaston tärkeä tehtävä on mielestäni myös tiedottaa jäsenistölle ajankohtaisista asioista ja päätöksistä. Itse toivoisin, että kynnys kysyä meiltä hallituksen jäseniltä itseään askarruttavista asioista olisi kyllin matala toteutuakseen. Suora palaute on tärkeää, oli se sitten positiivista tai negatiivista osastomme toiminnan kehittymisen kannalta. Omien mielipiteiden ja toiveiden esittäminen onnistuu luontevasti ottamalla yhteys suoraan hallituksen jäseniin henkilökohtaisesti. Ainakin itse lupaudun olemaan sanansaattajana hallituksen suuntaan, joten rohkeasti vaan ottamaan kiinni hihasta(tai tukasta) :)
Rohkenenkohan muuten syödä tämän rokan raakana?
11.04.2016 Johanna Hakonen
Kaipolan osasto 80 varapuheenjohtaja
"Tekemällä entistä enemmän yhdessä ja auttamalla toisiamme pärjäämme varmasti paremmin arjen haasteissa nyt ja tulevaisuudessakin."
Osasto 80:n taannoin järjestämän työhyvinvointikilpailun johdosta on osaston nettisivuille perustettu vapaamuotoinen- ja aiheinen blogisarja, jossa tulee olemaan kiertävä kirjoittaja. Eräästä hallituksen kokouksesta poissa olleena ensimmäinen kirjoitusvuoro yllättäen osuikin sitten minulle. Hieman on myös olo, että itsetehdyssä hirsipuussa tässä nyt roikutaan. Joten koitetaan hetki rimpuilla vastaan.
Omassa kilpailuehdotuksessani pohdin mm. yhteisöllisyyden teemaa ja sen merkitystä työpaikallamme. Tämän myötä syntyi ajatus mahdollisesta blogisarjasta osaston sivuille. Yhtenä ajatuksena blogin taustalla oli, että se voisi osaltaan toimia eräänä yhteishenkeä ja yhteisöllisyyttä tiivistävänä ja lisäävänä tekijänä osaston jäsenten keskuudessa. Edelleen se voisi toimia paikkana tuoda laajemmin osaston toimintaa, eri toimihenkilöiden roolia, tehtävää ja sen haasteita, hyviä ja huonojakin puolia jäsenten tietoisuuteen. Tullessani itse osaston toimintaan mukaan huomasin yllätyksekseni, kuinka moninaista, laaja-alaista ja mittavaa toimintaa sekä erilaisia ratkaistavia asioita ammattiosasto pitää sisällään. Tietysti myös jokaisen kirjoittajan omia ajatuksia kulloisestakin aiheesta olisi mielenkiintoista lukea. Sarjan edetessä varmasti myös jokainen jäsen niin halutessaan voisi tuoda mietteitään kaikkien muiden luettavaksi. Kaikki tämä voisi nostaa esiin uusia ajatuksia, keskustelua ja vuorovaikutusta. Lisätä yhdessä tekemistä ja parhaimmillaan saada uusia, aktiivisia jäseniä ammattiosaston toimintaan mukaan.
Valitettava tosiasia lienee, että yhteisöllisyys on vähentynyt kaikkialla. Yhteiskunnassa, asuinyhteisöissä, suvuissa, perheissä ja ystäväpiirissäkin. Niin myös lukuisilla työpaikoillakin, mielestäni Kaipolassakin. Tultuani Kaipolaan töihin myös minä muistan aistineeni entisaikojen kuulua Kaipolan henkeä. Tänä päivänä kaikki on toisin, eikä entiseen liene paluuta. Toki myös itse yhteisöllisyys on muuttunut. Ei olla enää konkreettisesti läsnä ja suoraan tekemisissä toisten kanssa vaan tehdään asioita ja jaetaan ajatuksia samanhenkisten kanssa mm. netissä.
Yhteisöllisyyden menetys näkyy tänä päivänä myös omassa työyhteisössämme. Yhteisiin tapahtumiin ei ole enää lähtijöitä kuten ennen. Vapaa-aikaa vietetään yhä vähemmän omien työtovereiden ja perheidensä kesken. Itse työssäkin puurretaan alati pienemmällä porukalla ja usein täysin yksinkin.
Kuten tiedettyä, yhdessä tekeminen, yhteistyö- ja henki, yhteisöllisyyden tunnekin auttaa jaksamaan arjessa, lisää työssä viihtymistä, antaa suojaa ja voimia muutoksessakin. Muuttuvaan maailmaan, alamme kilpailutilanteeseen, emmekä aina omaan työhömmekään me työntekijät voine juuri vaikuttaa. Mutta se mitä voimme itse tehdä ja mihin varmasti vaikuttaa ovat asiat omassa keskuudessamme, toiminnassamme, toistemme huomioimisessa ja yhteistyössä. Tekemällä entistä enemmän yhdessä ja auttamalla toisiamme pärjäämme varmasti paremmin arjen haasteissa nyt ja tulevaisuudessakin.
15.01.2016 Ari Peltonen
Kuidun luottamusmies
Toimittaisiin siten kuin puhutaan.
Keskisuomalaisen vierailija palstalla 12.9.-15 kansanedustaja Mauri Pekkarinen otti kantaa Suomen talouden ja työllisyyden huonoon tilaan ja siitä koituvan - ja korjaustoimista lisääntyneen taloudellisen taakan kantamisesta ja jakamisesta.
Talouden luvut ovat heikentyneet ja tuotteemme eivät pärjää maailmalla, Pekkarisen mukaan olemme hinnoitelleet tekemisemme heikoiksi, ketkä ovat hinnoitelleet?
Palkanansaitsijat eivät hinnoittele tuotteita eikä Suomen teollisuudessa palkkataso ole korkeampi kuin Saksassa ja Ruotsissa vaikka toisin virheellisesti usein väitetään, vaan päinvastoin, Suomen teollisuuden palkkataso on selvästi matalampi, sen voi kuka tahansa tarkistaa Eurostat tilastoista. Työn tuottavuus on metsäteollisuudessa Suomessa selvästi Saksaa korkeampi ( TEM Metsäalan strateginen ohjelma 2011 - 2015 ) Lisäksi Metsäteollisuuden palkankorotukset ovat viimeiset 5 v olleet äärimaltillisia, reaalipalkat ovat jopa laskeneet.
Nokian kaatuminen huonoon johtamiseen oli Suomelle isompi katastrofi kuin vieläkään tajuamme,ja tilalle ei ole tullut oikein mitään, matalapalkkatyötä kyllä, ja sekin on paljon kortistolinjaa parempi, mutta ei käännä Suomea kasvun tielle, eikä työntekjän elintasoon parannusta.
Myös se että Vanhasen hallitus sai aloittaessaan ylijäämäisen valtiontalouden ja sai sen täysin kuralle on se syy miksi nyt rämmitään.
Se että syömme enemmän kuin tienaamme on tosiasia ja näin emme voi elää, Pekkarinen oli sitä mieltä että yhteiskuntasopimus oli "Aito, ja vakava yritys" tehdä mahdollisuuksista totta. Olen eri mieltä, sitä se ei ollut vaan se oli alaston EK:n tavoitelista ilman vaihtoehtoja, kokematon hallitus meni lankaan, olisiko sitten Kuusamon hankien hiihtelijän revanssihenki ollut yksi kätilö ja ponnin.Aitoja neuvotteluja ei ollut , pelkkää sanelua, eikä vaikutuksia mitenkään mietitty, esim. 100h vuodessa enemmän työtä, ei kait se nyt työntekijöitä olisi työhön tappanut, mutta omalle alallemme metsäteollisuuteen olisi seurauksena ollut työpaikkojen vähentyminen, ei lisääntyminen, koska paperin kysyntä maailmalla laskee kovaa vauhtia.
Ei edes puhuttu rehellisesti sisäisestä devalvaatiosta, eli tulonsiirrosta työntekijöiltä omistajille, vaan se kätkettiin työllisyys ja kilpailukyky ja tuottavuusloikan alle.
Nyt on turha Soinin vedota työmarkkinaosapuoliin, teatteriahan se tietysti onkin, ei EK mitään enää neuvottele kun tietää saavansa haluamansa, hallituksen tunarit hoitaa.
Hintakilpailukykyyn metsäteollisuudessa vaikuttaisi huomattavasti palkkojen laskua enemmän puun hinnan lasku, miksi sitä ei ollut hallituksen työkalupakissa?
Pekkarinen toteaa aivan oikein että raskaimman taakan kanto kuuluu vahvimmille, ja yhteisesti ja oikeudenmukaisesti ne tulee ratkaista, hallitus ei ole asiaa noin nähnyt, vain työntekijät ovat maksumiehiä, samoin Pekkarinen toteaa että hallituksen toimet kirpaisevat kaikkia, höpö höpö, maatalouteen syydetään lisää yhteiskunnan tukea kärkihankkeen sumuverhon takana, ja omistajiin ja hyvätuloisiin ja johtajien täysin kohtuuttomiin palkkoihin ja eläkkeisiin ei koskettu kuin korkeintaan hipaisemalla ,työntekijät ovat ainoita maksumiehiä.. Varmasti moni viljelijä on tiukoilla ja pitää ajatusta tukiaisten leikkaamisesta totaalisen vääränä, tiukoilla on työtön työntekijäkin, silti hallitus kaavailee ansiosidonnaisen päivärahan leikkaamista. Vaikeaa siinä on nähdä kovin suurta oikeudenmukaisuutta.
Ehkä asiat eivät ole vielä tarpeeksi huonosti, jos hallitus ei näe isänmaan ahdinkoa vaan ajautuu EK:n keppihevoseksi.
21.09.2015 Tuomo Alanen ja Jari Kallio
Os 80 ja 11 pääluottamusmiehet
Uskotaanko vai suljetaanko silmät?
YT on käyty ja vielä emme tiedä minkä puun juurelle kirves on asetettu, silti on syytä kääntää katseet tulevaisuuteen ja miettiä mitä teemme?
Uskommeko siihen että tekemällä ahkerasti ja joustavasti ja laadukkaasti työmme voimme tulevaisuudessakin säilyttää työpaikkamme ja palkkamme? Olemmehan tehneet työmme tähänkin asti hyvin ja joustavasti, tuottavasti ja kannattavasti silti kirves heiluu. Ei ole työntekijöiden vika että laskeviin markkinoihin ei ole reagoitu ajoissa eikä oikealla tavalla, tosin tapa voi olla oikea osakkeenomistajan näkökulmasta mutta ei yksittäisen työntekijän eikä Suomen kansantalouden näkökulmasta. Yrityksen johto tuntee vastuuta vain osakkeenomistajia kohtaan, ja meitä ” ahneita paperimiehiä” syytetään vastuuttomuudesta, vaikka emme ole vaatineet kuin oikeudenmukaista palkkaa ja kohtelua.
Ylipäätään että suomen teollisuus on näinkin huonossa jamassa, vaikka ei se niin huonossa kunnossa ole kuin mediassa annetaan ymmärtää, johtuu huonosta johtamisesta. Onko Suomessa sitten huonot johtajat? on varmaan niitäkin, mutta ei varmasti sen enenpää kuin muuallakaan, johtamisjärjestelmä Suomalaisissa yrityksissä on kankea ja joustamaton ja paikalliselta johdolta on viety kaikki mahdollisuudet johtaa ja näyttää mihin pystyisimme ” yhdessä kehittymällä.”
Nuoria ei ole juuri palkattu mutta kuitenkin heitä on silloin tällöin niinkin tehty, voiko heille rehellisin mielin suositella tehdasta tulevaisuuden työpaikkana? Ansaitsisi kilpailukykyistä palkkaa, varma työpaikka ja vanhana kohtuullinen eläke, se ei ole liikaa pyydetty elinikäisestä sitoutumisesta, sitoutuisivat yhtiötä johtavatkin.
03.02.2015 Tuomo Alanen
Pääluottamusmies
